sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Alanya, Side ja Antalya, Turkki

Turkinpippurinen Uusi Vuosi 2013

Aurinkorannikkoa?

Päätimme piristää vuoden pimeintä aikaa ja paeta lumiloskaräntätalvea Turkkiin vuodenvaihteeksi 2012/13. Lauran edellisestä matkasta oli kulunut jo huikeat 18 vuotta, joten kaikista painajaismaisista Turkin kokemuksista pitkän terapian avulla selvinnyt ja traumat hypnoosin avulla unhoittaneena uskaltautui hänkin tähän tarunhohtoiseen ottomaanien valtakuntaan taas lähteä. Olimme varautuneet henkisesti meditaation ja joogan avulla siihen kaikkeen kusetukseen, tinkaamiseen, kaupusteluun, peräänhuuteluun, pyllynpuristukseen, vislailuun ja mattokaupiaiden hysteriaan, kun he teetä tuputtaen yrittävät pakkomyydä ylihintaisia mattoja. Mutta ohhoh, kuinkas olivatkaan ajat muuttuneet! Muut matkailijat kertoivat meille Turkin uusista laeista, jotka ilmeisesti kieltävät turistien ahdistelun ja koskettelun. Kaupustelu oli hienovaraisempaa kuin uskalsi kuvitellakaan ja basaareissa sai kuljeksia kohtuullisen rauhassa. Kukaan ei huudellut solvauksia eikä kähminyt Simon farmarin takamusta. Tulimme havaitsemaan tulevina päivinä, että Turkki oli muuttunut kansakunta.


Leevi varmisti matkalle lähtönsä pakkaamalla itsensä uuden karheaan punaiseen matkalaukkuunsa jo hyvissä ajoin ennen lähtöä

Olimme varanneet halpismatkan Groupon Diililtä. Matkapakettiin kuului kylpyläosaston vapaa käyttö sekä aamiainen ja illallinen. Hotellin oli tarkoitus olla uusi hulppea viiden tähtösen megalomaaninen rakennelma jossain Alanyan tienoilla. Ei niin ylläykseksemme hotelli kuitenkin vaihtui viime metreillä toiseen viiden tähden paikkaan. Jo pikainen internetin selaus osoitti, että uusi pytinki oli selvästi vaatimattomampi kuin edeltäjänsä. Myöhemmin kuitenkin paljastui, että uuden hotellimme sijainti olikin sata kertaa parempi kuin aiemman, joka sijaitsi keskellä-ei-mitään ja vielä moottoritien vieressä.


Hotellilla oli hieno ulkouima-allas mutta lämpöasteita oli sen verran vähän, ettei sinne tarjennut pulahtaa


Hotellin pitkät käytävät houkuttelivat miestä karkaamaan

Lentoaikataulu saapui myös muutamaa päivää ennen lähtöä ja kuinkas ollakkaan, lennon oli tarkoitus lähteä vasta puoli kymmenen illalla. Tuskan hikikarpalot nousivat jo otsalle, kuin tuumimme, millaista vauvan kanssa matkustaminen tulisi olemaan yön pikkutunneilla. Matkalla lentokentälle totesimme vielä netin kautta, että lento oli parisen tuntia myöhässä. Onneksi pieni urhea seikkailijamme viihtyi mainioisti Helsinki-Vantaan hyvässä leikkihuoneessa. Lentomatka sujui hyvin ja saavuimme kolmen aikaan yöllä Turkkiin. Koska lentokentällä ei ollut tuohon aikaan muita turisteja, matkalaukut tulivat vikkelään ja bussi hotellille lähti samantien. Hotellimme sijaitsi Sidessä, joka on ollut joskus antiikin loistojen aikaan mahtava satamakaupunki Alanyan ja Antalyan välissä. Nykyään Sidessä on lukematon määrä hotelleja ja putiikkeja mutta niemenkärjessä sijaitsee kuitenkin vielä pieni vanha ja viihtyisä kylä, jossa kävelykadut risteilevät sinne tänne.

 
Siden niemenkärjessä voi tehdä ostoksia

Matka hotellille kesti  tunnin, jonka jälkeen pääsimme kaikkien sisäänkirjautumisten ja muiden hässäköiden jälkeen nukkumaan vasta kuuden pintaan aamulla. Vaikka rättiväsyneet vanhemmat manasivat lentoaikataulut syvimpään suohon, pikkumatkalaisemme kuitenkin suoriutui ankeasta matkustusajankohdasta uskomattoman hyvin hämmästellen kaikkea sitä, mitä ihmeellinen maailma voikaan tarjota.


Apollonin temppeli

Tätä nykyä helleenien voitokkaista ajoista muistuttavat Sidessä enää rauniokasat

Niemenkärjen kalastaja

Lauantaina tutustuimme alueeseen, kävelimme rantakadulla ja kävimme lounaalla rantakuppilassa. Turkin matkailusesonki ajoittuu pääasiassa kesään, joten koko Side oli varsin hiljainen ja autio. Suurin osa muista rantabulevardilla liikkujista oli lähinnä saksalaisia eläkeläisiä ja kulkukissoja. Illalla koimme iloisen yllätyksen mennessämme syömään hotellin buffettiin. Tarjoilu oli aivan uskomattoman runsasta ja laadukasta. Valinnanvaraa oli niin paljon, että jo pelkän annoksen kokoamiseen meni varttitunti. Asiaa ei juurikaan helpottanut tulevina iltoina se seikka, että ruokalajien paikka vaihtui joka päivä.


Tyhjät rannat näyttivät haikean alakuloisilta auringossa öljystä kiiluvien turistien puuttuessa

Illallisbuffettimme pukukoodi. Satunnaisseikkilijat olivat pakanneet mukaan vain retkihousuja ja t-paitoja...

Usein ulkomailla syötyjen buffettien jälkeen jätteen loppukäsittely muuttuu kohtalaisen juoksevaksi. Iloksemme hotellin ravinto oli kuitenkin sen verran laadukasta, ettei peräventtiili kaivannut lisäkiristystä metaaniryöpsäysten aikana

Sunnuntaina matkaohjelmaan kuului pakollinen kahden päivän Pamukkalen retki. Koska bussimatka sinne olisi kestänyt lähes koko päivän, päätimme jättää reissun väliin pienen seikkailijamme tähden. Jouduimme pulittaamaan 140 € siitä hyvästä, että jäimme hotelliimme. Hinta oli naurettavan suuri mutta, koska asiasta oli jo mainttu matkaehdoissa, oli summa maksettava. Yritimme pyytää laskua kotiin mutta opas pysyi tiukkana sujauttaen rahat sujuvasti omaan lompuukiinsa. Pamukkale-matkan ideanahan oli kuskata turisteja nahkakauppaan, mattokauppaan, ennalta päätettyyn lounaspaikkaan sun muihin krääsäpuljuihin, mistä oppaat tietenkin saivat provikkansa tuoduista asiakkaista. Kuulimme myöhemmin, että myynti retkellä oli ollut aikamoista tuputusta, sapuska oli ollut surkeaa ja jotkut olivat vielä kirjaimellisesti ryöstetty hotellissa. Bussissa oli saanut istua hanukka puuduksissa jo senkin vuoksi, että päämäärään ei kuljettu suorinta reittiä vaan pelkkä ajomatka lounaspaikkaan oli kestänyt esimerkiksi tunnin suuntaansa. Olimme tyytyväisiä päätökseemme jättää se kaikki humpuuki ja maksaa vapaudesta. Auringon paistaessa oli ilma mitä parhain, joten otimme taksin Alanyaan, yhteen sakemannien lomaparatiiseista. Kaupunki ei tarjonnut mitään yllätyksiä mutta teimme muutamia ostoksia ja nautimme raikkaan lämpimästä säästä.


Alanyan rantabulevardi

Wanhan ajan verkostoitumista

Sataman valo

Turkkilaiset ovat valtavan lapsirakkaita

Rättien laatu vaikutti huomattavasti paremmalta kuin menneinä vuosikymmeninä

Seuraavana päivänä suunnistimme Manavgatin kaupunkiin, jossa sijaitsi ihka oikea turkkilainen turistibasaari. Tarjolla oli vinot pinot kopiovaatteita useista tunnetuista merkeistä sekä kaikenmoista vähemmän tarpeellista ja enemmän tarpeetonta, mikä saa turistin intoutumaan törsäämään rahojaan. Oppaan mukaan kopioiden myyminen on Turkissa sallittua.

Tiesimme aina tehneemme hyvät kaupat, kun myyjä näytti lähtiessämme siltä, että pillahtaisi itkuun. Myyntisesonki ei ollut huipussaan ja asiakkaiden vähyys alensi hintoja entisestään

Mausteita oli joka lähtöön

Paprikaa

Ajattelimme basaariin mennessämme, että jokohan sitä saisi jo vihdoinkin tuntea kunnon myymisen piinan mutta siellä sai kuljeskella kovin rauhaisasti. Saksalaisten läsnäolo Turkissa on niin hallitseva, että pääasiassa meitäkin lähestyttiin aina saksaksi. Huvittavinta basaarireissussa oli se, että tinkiessämme muutamassa kojussa samanlaisista leluista, niiden esittelyt hoituivat tismalleen samoilla keinoilla: heitämällä lelu päin seinää. Tällä myyjät viestivät mitä ilmeisimmin lelun suuresta kestävyydestä. Katsellessamme ilmassa viuhuvia leluja, hellyimme  ja ostimme lopulta Leeville muutaman pikkuauton. Illalla juhlimme Uutta Vuotta syömällä hotellilla ja menemällä nukkumaan kello kymmenen.


Uuden Vuoden kynttiläillallinen

Hyvää Uutta Vuotta 2013!

Tiistain ajattelimme pyhittää lepopäiväksi ja varasimme molemmille turkkilaisen pesun ja kokovartalohieronnan. Pesu tapahtui turkkilaisessa saunassa eli hamamissa keskellä olevan korokkeen päällä. Hamamissa on noin 45 astetta lämmintä, joten se on aika lempeä paikka Suomen saunoihin tottuneelle. Miespesijä saapui pelkkään punaruudulliseen lanneriepuun sonnustautuneena, joten pesun aikana Laura piti silmät visusti kiinni, koska pelkäsi karvaisen miehen rätin tipahtavan kesken vauhdikkaan operaation. Pesuun kuului lämpimän veden päälle heittely, ihokuorinta sekä lopuksi supervaahdotus niin, että vain silmät jäivät näkyviin. Tapahtumaa säesti flipifloppien litinä, kun pesijä haki altaasta lisää vettä. Lopuksi kaveri kuivasi vielä pyyhkeellä ja olo oli kuin pienellä vauvalla vaahtokylvyn päätteeksi. Hieronta oli todella laadukas ja kuumien kivien käyttö oli uusi lämpöinen kokemus. Puolitoistatuntisen puristelun jälkeen naamaan lätkäistiin vielä savimaski ja naama muuttui pehmeäksi kuin vaahtokarkki. Rentoutunutta äitiä oli hotellihuoneessa vastassa pieni pillittävä Papu, jolla oli ehtinyt tulla jo kova ikävä.


Turkkilainen hamam

Hotellin oma vuoristorata rattaille

Keskiviikkona osallistuimme maksuttomalle bussiretkelle Antalyaan. Heti bussin lähdettyä huomasimme ajavamme täysin väärään suuntaan. Syy selvisi nopeasti; olimmekin ensiksi matkalla vaatekauppaan, jossa kaiken saisi oppaan mukaan niin paljon halvemmalla ja helpommalla kuin muualta. Perillä totesimme paikan myyvän sitä samaa pas.. kamaa, mitä joka paikassa muuallakin ja vähintään samaan hintaan.


Maisemaa

"Hahaa ha, tämäkö muka Versacen vyö! Vauvakin erottaa aidon tästä tekonahkaremmistä.."

Ale-vauva kympillä

Reilun tunnin kuluttua jatkoimme matkaa vihdoin kohti Antalyaa. Sitä ennen kävimme kuitenkin katsomassa vielä vesiputousta sekä ajoimme oppaan valitsemaan lounaspaikkaan, jota opas kehui yhdeksi parhaista ravintoloista Antalyassa upealla merinäköalalla. Paikka sijaitsi tietenkin keskellä syrjäseutua, joten jouduimme odottelemaan osan porukan syömistä vielä puolitoista tuntia ennen matkan jatkumista, koska emme halunneet pakkomyyntiä ruoankaan suhteen. Pääsimme perille Antalyaan vasta noin kuusi tuntia aamuisen lähdön jälkeen, vaikka todellisuudessa matka olisi kestänyt noin tunnin. Bussimatkalla saimme lisäksi kuunnella puolen tunnin esitelmän islamin uskon ylivoimaisuudesta ja otteita koraanista. Antalyassa meille jäi aikaa vain kaksi ja puoli tuntia tutustua kaupunkiin. Se osoittautui kuitenkin ihan riittäväksi ajaksi.


Oppaan merinäköala "Antalyan parhaasta ravintolasta". Jep jep

Antalyan vanha kaupunki osoittatui viihtyisäksi paikaksi

Vesipiippuja

Viimeisenä päivänä aurinko paistoi täydeltä taivaalta, joten vietimme päivän kuljeskellen Sidessä. Illalla jätimme hyvästit hotellin loistavalle buffetille. Onneksi Lauran rakastamaa suklaamoussea ei ollut juuri tuona iltana tarjolla, muuten jäähyväisistä olisi tullut pitkät, tunteikkaat ja lopuksi vatsaa pingottavat


Turkkilainen matonkutoja

Meneillään jaffakausi

Rantabulevardilla oli kymmeniä mehunpuristajia

Luonnon omat limupallot

Ennen lähtöä menimme hotellin respaan ja maksoimme juomalaskumme. Tarkasteltuamme sitä tarkemmin, totesimme sen olevan uuden vuoden osalta liian suuri ja pyysimme erittelyn.  Asian selvittäminen osoittikin sitten sen, että kyllä turkkilaiset vielä kusetuksen salat osaavat. Vaikka olimme tasokkaassa hotellissa, oli laskuumme lisätty ylimääräisiä juomia. Henkilökunta yritti selvästi selvityksen aikana harhauttaa, pelata aikaa, ottaa kuittejamme itselleen, ignoroida meidät ja tehdä ongelmia, mitä ei ollut olemassakaan. Tämä taktiikka tehosi useisiin, koska he eivät kielitaidottomina pystyneet jatkamaan monimutkaiseksi tehtyä  laskun selvittelyä tai kyllästyivät odottamaan ja lähtivät pois. Me kuitenkin saimme lopulta rahamme takaisin sinnikkyydellä. Paluumatka sujui sutjakkaasti umpihomeisessa bussissa. Karvaista homepalleroa esiintyi niin verhoissa ja etupöydissä kuin penkeillä ja lattioillakin. Oppaita ei näkynyt enää missään. Muutenkin heidän esiintymisesnsä matkan aikana oli ollut hetkittäin suhteellisen ala-arvoista ja epäammattimaista.


Laura, Simo ja Monsieur Leevi




 Plussat ja miinukset Turkin länsirannikon turistikohteista

+ lapsiystävälliset ihmiset
+ hyvää ruokaa


- vaihteleva sää talvella
- sitkeä kusetusfilosofia elää edelleen
- 100% turistikohde, ei alkuperäistä
- ankea luonto
- WOW Travel / Tom Travel oppaat









Portti menneeseen maailmaan

Bougainville kukkii

Liputuspäivä

8 kommenttia:

  1. Kivoja kuvia olette taas räpsineet matkaltanne.
    Varsinkin Leevi konttaamassa hotellin tyhjää
    käytävää on mainio kuva hänen ensimmäisistä reissuistaan.Ja hyvää tekstailua. Ja vuosi näyttää vaihtuneen todella hauskasti.
    Kimmo-vaari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heips,
      kiitos hienosta kokemuksen kuvailusta!!

      Poista
  2. kuinka paljon vesipiiput maksaa ?

    VastaaPoista
  3. Oiskohan pari kymppiä? Ei ollu tarvetta ostaa ku himasta löytyy jo pari säkkipilliä.

    VastaaPoista
  4. Sattuman oikusta pamahdin blogiinne ja hyvä niin... aivan mahtavaa kerrontaa, vinkkejä ja kuvat! Hienoa, että jaksatte panostaa. Nyt vaan kahlaan innolla loputkin postauksenne läpi :)

    VastaaPoista
  5. Onko tuo hamam sidessä ja minkä niminen paikka? :)

    VastaaPoista
  6. Hamam = http://fi.wikipedia.org/wiki/Turkkilainen_sauna
    Tuo kyseinen hamam oli hotellimme alakerrassa..

    VastaaPoista