lauantai 17. syyskuuta 2016

Soul, Etelä-Korea

Soulin rytmissä 

Soulin öiset valot

Satunnaisseikkailijoilla onkin pitänyt vuoden päivät hiljaiseloa. Talvilomat olivat sen verran lyhyet, ettei lyhyeen aurinkopörähdykseen viitsinyt taipua. Yleensä on mukava mennä niin, että ehtii kunnolla tutustua retkikohteeseen. Keksimme serkkutytön kanssa lähteä tapaamaan korealaista ystäväämme Leetä, jota emme olleet nähneet kahdeksaan vuoteen sitten legendaaristen ja kohua herättäneiden Italian vapaaehtoistyöleirien. Mukaan liittyi myös Euroopan vapaa kansalainen, Thomas, jonka näkemisestä oli myös vierähtänyt jo muutama vuosi. 


Salakirjoitusta

Korea on kahtia halkaistu maa, joten luonnollisesti vierailimme tällä kertaa Etelä-Koreassa. Historiasta kerrottaneen sen verran, että viimeinen dynastia päättyi Japanin liitettyä maan itseensä vuonna 1910. Toisen maailmansodan päätyttyä Korean niemimaa jaettiin Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain johtamiin miehitysvyöhykkeisiin. Vaalit johtivat Korean tasavallan perustamiseen mutta siitä huolimatta neuvostohallinnon tuella perustettiin Pohjois-Koreaan kommunistien johtama kilpailijavaltio, jonka kanssa Etelä-Korea ei ole sopinut rauhaa vieläkään vaan meneillään on aselepo. Maiden välinen demilitarisoitu vyöhyke on edelleen maailman aseistetuin ja linnoitetuin raja.


Korean lippu ja liiskaantuneen, iloisena lätkäistyn kärpäsen tahra

Matkamme alku olikin sitten varsinainen trilleri. Matkustimme Riinan henkilökuntalipuilla, jotka tarkoittavat sitä, että koneeseen pääsee, jos mahtuu. Aluksi vapaita paikkoja koneessa oli vain suunnitellulla lähtöpäivällä yksi ainoa kappale. Lähdimme silti sydän toivoa täynnä kentälle. Siellä meille kuitenkin ilmoitettiin, että eteemme oli juuri kiilannut pari muuta henkilöä samankaltaisilla lipuilla. Menimme kuitenkin urheasti portille odottelemaan itkun pyrskähdysten saattelemana vaikka toivoa ei juuri ollut. Onnenapilat taskussa ja woodoo-nuket kainaloissamme auttoivat kutenkin ja kaksi vaihtolentolaista Norjasta jätti kun jättikin tulemasta portille vaikka heillä olisi pitänyt olla vaihtoaikaa tarpeeksi. Kun he eivät kuulutustenkaan jälkeen saapuneet, pääsimme livahtamaan viimeisellä sekunnilla koneeseen ennen lähtöportin sulkeutumista ja saimme vielä hyvät vierekkäiset paikatkin.


Koneessa jouduimme vaihtamamaan paikkaa, koska jonkun täyden hinnan maksavan asiakkaan telkku oli rikki. No sepäs ei haitannut, sillä henkilökunta toi meille hyvitykseksi ihka oikeaa shamppanjaa, suoraan Franskasta. Nestemäiset virvokkeet pitivät keskustelua yllä lähes koko vajaan yhdeksän tuntisen lennon ajan eikä telkkua edes tarvittu

Perillä Lee olikin meitä kentällä vastassa ja ajoi meidät ystävällisesti hostelliimme. Lentokenttä ei ole Soulissa, joka oli matkamme määränpää, vaan ajomatkaa Korean pääkaupunkiin oli tunnin verran. Liikenneruuhkat Soulissa ovat aivan omaa luokkaansa, joten aamu- ja iltapäivisin matkaan voi vierähtää helposti kokonainen ihmiselämä.


Hostellihuoneemme

Hostellissa otimme pienet torkut ja illalla Lee vei meidät syömään korealaista sapuskaa. Ihastuin pöperöön siltä istumalta! Korealaisessa ruoassa mahtavinta on, että pääruoan kanssa pöytään kannetaan jos jonkinmoista lisuketta. Homma muistuttaa tavallaan tapas-tyyppistä ruokailua. Kaikki napsivat syömäpuikoillaan lisukelautasista ja ravintoloissa höysteitä saa vielä kaiken lisäksi syödä ja tilata niin paljon kun napa jaksaa. Ruoka on ihanan kevyttä ja kasvispainotteista, ja mausteet ovat myös kohdillaan. Erityisesti sydämeni vei Bibinbap, jonka nimi jo sellaisenaan huvittaa riisiviinan pehmittämää päätä. Bibimbap on hyvin suosittu ruokalaji Koreassa ja kirjaimellisesti nimi tarkoittaa riisisekoitusta, missä riisi sijaitsee pohjalla ja muut detaljiit päällä. Päällimmäiseksi voidaan nostaa raaka tai paistettu kananmuna. Tyypillisiä vihanneksia tässä herkussa ovat porkkana ja muut juurekset, kurkku, soijapavun idut, sienet ja nori-merilevä. 


Kystä kyllä

Nam, tofua

:)

Ruoan kyytipoikana toimii (joskus myös hissipoikana) kuolemattomaksi tekevä Soju, joka on riisistä tislaamalla valmistettava viina. Maultaan se vastaa hieman vodkaa, mutta on kuitenkin huomattavasti makeampaa sillä siihen lisätään valmistuksessa sokeria. Se ei kuitenkaan ole liian makeaa tai paksua vaan pikemminkin kevyttä ryystettävää. Soju nautitaan yleensä sellaisenaan ruokailun lomassa ja shottilasista useimmiten 20 % vahvuisena. Se on suosituin alkoholijuoma Koreassa, sitä on aina tarjolla ja se on erittäin halpaa. Soju kuuluu perinteisiin ruokajuomiin samoin kun Euroopassa viinit.


Tuoretta ja rouskuvaa, korealaisten rusakoiden herkkumättöä ja taustalla kuultaa kylmä jänisten esi-isien pyhä juoma eli Soju

Lee toivottaa rauhaa koko maailmalle
 
Ruoan jälkeen Lee vei meidät kävelylle jonkin keskustan liepeillä olevan joen rantaan, joka on ainoita makupaloja luonnosta nauttiville pääkaupunkilaisille. Soulissa vihreää kasvillisuutta ei paljoakaan näy vaan kaupunki on pääasiassa tiheää betoniviidakkoa muutamia puistoja lukuunottamatta. Piipahdimme myös modernissa juottolassa, jossa oli viiniäkin tarjolla suomihinnoin.


Valkkarii

Koreassa melkein kaikissa ravintolan pöydissä on nappi, jota painetaan silloin, kun halutaan saada tarjoilija kipin kapin tuomaan lisää Sojua, Kinmchiä tai muuta lisuketta ja tarjoilijoita on tietenkin aina tarpeeksi saapumaan. Tämä tekee eurooppalaiseen huitomiseen ja joskus pitkäksikin venyvään tarjoilijan odottamiseen tottuneen sysimetsän kasvatin onnelliseksi. 


Ding dong, lisää huikkaa haluan ma suuhuni tuikkaa

 
Nelonen on epäonnenluku, joten usein neloskerrosta ei talosta löydy. Kaikenlaisia tabuja ja on muutenkin Koreassa paljon 

Kaupungin yössä

Sähköasentajan viritykset

Riina hostellin edessä

Seuraavana päivänä heräsimme sopivasti Suomen aikaan aamupäivällä mutta Koreassa päivä olikin jo pitkälti iltapäivää. Menimme kuitenkin Riinan kanssa kiertelemään Soulin turistialuetta eli Insadongia. Alue muodostuu pienistä kaduista, kujista ja matalista rakennuksista, jotka jäljittelevät vanhaa ja toivat mieleeni Pekingin hutongit. Soulissa kuitenkaan juuri mikään ei ole aitoa, vanhaa ja alkuperäistä vaan rakennuskanta on aika uutta, joten myös tämä alue on tehty vain näyttämään vanhalta. Turistikrääsää myydään pääkadulla mutta tarjonta on aika turhanpäiväistä; lähinnä matkamuistoina toimivia avaimenperiä, syömäpuikkoja ja muuta höpöhöpöä, jotka hajoavat heti kättelyssä.

 
Melliä

Oikeitra miniatyyri-kaktuksia kaulakoruun

Purtavaa kadulta

Ravintola ja kahvilatarjonta sitä vastoin on Insadongilla hyvää. Kävimme naukkaamassa paikallista luumuviiniä lasilliset miellyttävässä puutarhapaikassa ennen kuin Lee pääsi töistä kahdeksan aikaan ja vei meidät halpaan ja hyvään paikallista ruokaa tarjoavaan ravitsemusliikkeeseen.


Naukut sillalla

Oheiset

Luumuviini oli aikalailla makean makuista

Hyvää nuudelia
Toisen illan ravintolaelämykseen siivitti mikäs muu kuin itse Soju

Korealaiset ruokatavat ovat kohteliaat. Tyhjää sojulasia ei saa itse täyttää, vaan pöytäseurueesta jonkun pitää huomata täyttää kaverin tyhjää ammottava lasi. Pöydässä vanhin on seremoniamestarina riippumatta sukupuolesta. Vanhoihin tapoihin kuuluukin kysyä pöytäseurueessa kaikkien ikää ennen ravitsemuksen aloittamista. 

Koska olimme vielä amatöörejä ja muiden tyhjien shottilasien havainnointi oli kohtuuttoman hankalaa herkulliseen ruokaan uppoutuville, keksimme oman tavan ilmoittaa oman lasin tyhjyydestä. Kun lasi oli juotu, painoimme omaa nenää ja sanoimme ”Ding Dong” (idea lähti pöydissä olevista napeista, joilla tarjoilijan saa paikalle). Yhdistimme näin nerokkaasti kaikki korealaiset satavuotiset perinteet ja modernin huipputeknologian.


Etualalla kuuluisaa kurkkulisuketta, johon hullaannuimme Riinan kanssa ja jota tilasimme viisi kertaa lisää

Keskiyön tienoilla lähdimme Leen kutsusta Han-joen varrelle piknikille sillä hän halusi esitellä korkea-arvoiset ulkomaan diplomaattivieraansa paikallisille kavereilleen. Aluksi ihmetelimme, miksi he pystyttävät telttaa. Syyksi he ilmoittivat hyttyset ja tuulen mutta siinä vaiheessa kun he poistivat teltasta kaikki seinät, ei tämä lienee ollut perustavanlaatuisin pointti vaan pikemminkin he hakivat kaiketi partiolaisten leiritunnelmaa. Istuskelimme puistossa kunnes aamu alkoi jo lähes sarastaa. Me olimme edelleen Suomen ajassa, joten aikataulut luonnistuivat varsin mainiosti mutta uudet korealaiset ystävämme sitä vastoin ehtivät nukkua pari tuntia ja mennä taas töihin aamulla tekemään normaalia kymmenen tunnin työpäiväänsä.


Telttailua

Tähti

Kännykän fikkari ja viinipullo loivat tunnelmaa

Näkymä Han-joen rannalta

Seuraavana päivänä Thomaksen oli määrä saapua tienoille. Kävimme Riinan kanssa päivällä ostoskeskuksessa mutta se oli tylsä. Tarjonta siellä oli samaa kuin missä tahansa päin maailmaa. Illalla retkikuntamme oli kuitenkin viimein henkilömäärältään täysi ja lähdimme kaikki yhdessä ulos syömään. Tällä kertaa Lee vei meidät paikalliselle iltatorille, joka tarjosi katuruokaa. Meininki ja tunnelma oli aivan huippua ja ruokakin oikein hyvää. Sojusta muodostunut nestevirta kyyditsi niin nuudelit kuin sushitkin alas.


Riina leijailee pitkin sapuskakatua

Parkkeerasimme tämän kojun eteen

Nuudelivuoria

Sushia

Nuudelia ja tofua

Vartaita

Näillä mennään

Lusikkamatoja, jotka syödään elävänä. Madot pilkotaan lautaselle, missä ne jatkavat liikkumista. Sanoisin, että tämä on yksi maailman ällöttävimmistä ruokalaijeista mairittelevasta ulkonäöstä huolimatta

Ostimme vielä iltapalan kotiin viemisiksi tältä hellyyttävältä rouvalta

Illan lopuksi piipahdimme vielä baarissa.

Katujen tallaajat

Mainokset loistavat

Sojupulloja totalitaarisen militaarisessa rivissä

Lasit olivat etäisesti tuttuja

Pellet

Pupu Tupuna

Aamulla suuntasimme Changdeokgung-palatsiin, joka on yksi harvoista vanhoista ja säilyneistä historiallisista kohteista Soulissa. Se on rakennettu 1400-luvun alussa ja toimi dynastian asuinpaikkana. Rakennusten takaa avautuu Salainen Puutarha, joka on pysynyt lotus-altaineen, paviljonkeineen ja maanmuodoiltaan kohtalaisen alkuperäisessä kunnossa. Puutarhaan pääsee vain oppaan johdolla ja kierros kestää reilun tunnin verran. 


Täällä hallitsija asui

koristemaalaukset

Tästä ovesta kunge tepasteli. Viereiset ovet kuuluivat tietysti palvelijoille, jotka riensivät täyttämään jumalallisen häiskän kaikki toiveet tässä elämässä ja ulottuvuudessa

Tämä oli viimeisen kruununprinssin mökki, jonka asuja myrkytettiin viime vuosisadan alussa

Kuninkaan salakapakka?

 Puutarha oli paitsi kuningasperheen rentoutumispaikka mutta kuningas harrasteli siellä myös ulkoilma-aktiviteetteja kuten jousiammuntaa ja riisinviljelyä. Puutarhassa saattoi aiemmin tulla vastaan jopa tiikeri.

Lennokas katto

Portti miesten ja naisten puolten välillä

Palvelijoiden portti

Oppaalla oli yllään perinteinen Hanbok kansallisasu

Perinteinen gravitaatiotesti

Seuraavana päivänä suuntasimme Namdaemunin markkinoille. Sain lähinnä ostettua muutaman T-paidan Leeville tuliaisiksi mutta mitään muita ostoksia ei tullut tehtyä.


Markkinakatua

Silkkitoukan kotelot ovat suurta katuruoka- ja snacksi-herkkua Koreassa. Ovat kuulemma niin hyviä, että mausteeksi ei tarvitse muuta kun suolaa ja pippuria

Papukasa

Kevätrullia

Kuudentena päivänä Lee halusi lähteä viemään meitä maan eteläosaan Gyeongjuun, jossa sijaitsee Unescon kohde, buddhalainen Bulguksa-temppeli. Matkaan piti vierähtää nelisen tuntia mutta totuus oli kuitenkin reipas kuusi tuntia, kiitoksia Korean liikenneruuhkien. Puuduttavan istumisen jälkeen pääsimme perille noin tuntia ennen temppelin sulkemista. Aika kuitenkin riitti hyvin paikan kiertämiseen. 


Sisäänkäynti temppeliin

Pyhä huikka

Kiveen hakattu

Pagoda

Temppelin rakentaminen on aloitettu vuonna 751 silloisen pääministerin toimesta. Paikka on palanut ja ollut armeijan käytössä vuosisatojen aikana mutta restauroitu jälleen sen näköiseksi mitä se oli alkuaikoinaan

Pikkutarkkaa siveltimen käyttöä

Hejdå

Patsastelua

Jengi läheltä..

...ja kaukaa

Silta

Temppelin jälkeen kävimme paikallisessa kasvisravintolassa, missä ruoka oli aivan mielettömän hyvää ja rakkaudella viimeistelty. 


Lotusjuuri- salaatti

Kaikki vegeä

Täytteet aseteltiin salaatinlehdelle ja käärittiin

 Perinteisesti ruokailu Koreassa tapahtuu lattialla istuen jalat ristissä tai sääret reisien viereen taitettuna, joten kankeiden pökkelöiden kannattaa käydä jonkin asteinen Pilates-kurssi ennen maahan saapumista. Syöminen tapahtuu tietenkin puikoilla, joissa on oikea tekniikka, mitä tulisi käyttää. Osaan kyllä syödä tikuilla mutta tekniikkani on kuulemma vähän moukkamainen. En kuitenkaan lannistunut paikallisten hienovaraisesta mielipiteestä vaan käytin rohkeasti puikkosia aina ruokaillessa. Ne ovat nimittäin todella miellyttävät napsimet: ruokaa tulee pieniä ja juuri sopivia annoksia kerallaan ja aterioidessa ei tule ahmittua samaa vauhtia kuin haarukalla ruokaa lapatessa.


Pojat

Tuliset lisukkeet

Thomas oli varannut huoneen luksuksena mainostetusta hotellista mutta todellisuus oli toki jotain aivan muuta. ”Futon-sängyt” olivat lattialle levitettäviä peittoja ja terassimme umpinainen ja tunkkainen komero. Keräsimme kamat ja muodostimme leirin keskelle pihaa omia musiikkivehkeitä unohtamatta. Seuraava päivä takaisin Souliin oli vielä edellistä päivääkin puuduttavampi, sillä liikenneruuhkien lisäksi teitä tukki kolme vastaan osunutta kolaria. 


Vankilan rakennuksia

Sunnuntaina suuntasimme Thomaksen kanssa Seodaemunin vankilaan, jonne korealaiset vapaustaistelijat ja toisinajattelijat julmasti viskattiin sotien aikaan japanialaisten toimesta. Vanha vankila on siis muutettu museoksi ja sen pääasiallinen tarkoitus on muistuttaa lähinnä japanilaisten raakuuksista ja ylistää isänmaan itsenäisyyttä ja marttyyreita. 
 

Yksi huone oli osoitettu uhrien muistolle ja seinät olivat täynnä heidän kuviaan

Nuori tyttö

Hirttosilmukka

Alakerrassa oli kuulustelutilat, eristys- ja kidutussellit ja niissä esiteltiin erilaisia kidutustekniikoita vahanukkien ollessa onnettomina uhreina. Joihinkin kopperoihin oli liitetty toiminto, jossa nukke huusi ja kirkui tuskaansa. Kidutusmuodoista esiteltiin mm. piikikkäät laatikot, joissa vankeja helisteltiin vereslihalle, kynsien alle työnnettävät puutikut ja erilaiset vesikidutusmenetelmät.


Vesikidutus, jossa kaadetaan kiehuvaa vettä

Kidutuspöytä

Museo oli aika kliininen, maalattu, siistitty ja remontoitu, joten kovin autenttista tunnelmaa ei vierailusta saanut.


Sellikäytävä

Yksi vanahukeista näytti aiva Thomakselta

Kipparikalle

Illemmalla olimme saaneet kutsun Leen vanhemmille kylään ja pääsimme vierailemaan Leen kotona, jossa hän ja pari vuotta vanhempi siskokin vielä asui. Perhe oli valmistellut ruokia koko päivän ja he olivat kutsuneet tulkiksi serkkutytön, joka oli ollut jenkeissä vaihto-oppilaana. Vanhemmat eivät puhuneet englantia mutta seurasivat meidän juttujamme ujosti hymyillen. 


Riinan vieressä serkku, hänen vieressään Leen sisko ja takana vanhemmat

Sisko oli näperrellyt herkullisia kevätrullia

Nuudelia

Dippisoijaa tofulle

Koreassa on voimissaan hyvin vahva tapakulttuuri edelleen. Kaikenlaisia kohteliaisuussääntöjä on sen verran paljon, että länkkäri putoaa kyydistä jo ensi metreillä. Onneksi korealaisiin hyveisiin kuuluu myös ymmärrys länsimaista kulttuuria kohtaan, joten suomalainen tonttu ei menetä heti kasvojansa heti kättelyssä.

Kengät riisutaan aina sisälle tultaessa. Näin tehdään myös perinteisissä korealaisissa ravintoloissa. Vessassa on erikseen toilettisandaletit lammikoiden varalta. Korealaiset ovat kohteliaita viimeiseen asti ja välttelevät vastaamasta ”ei”. Sitä vastoin vastaukseksi saattoi kuulla ”ehkä” silloin kun vastaus olisi suomeksi ollut ”ei todellakaan". Korealaiset pyrkivät harmoniaan viimeiseen asti ja tunteita, varsinkaan negatiivisia, ei koskaan näytetä. Käytös on aina hillittyä. Nykyään iloa voi jo hieman osoittaa mutta ennen vanhaan ylempänä olevalle henkilölle edes positiivisia tunteita ei saanut näyttää vaan naama piti olla aina pokerina. Silmiin toljottelu ei ole edelleenkään kohteliasta.


Thomakselle jäi nälkä mutta hän löysi onneksi Leen hampurilaistyynyn

Koreassa on tärkeää antaa lahjoja uusia ihmisiä tavatessa. Lahjojen ei tarvitse olla kalliita vaan pikemminkin niiden erikoisuutta arvostetaan ja siksipä suomalaisen on hyvä kantaa jo kotimaasta tuliais- ja muita lahjuksia. Esimerkiksi suomalaiset brändit, Marimekko ja Muumi, ovat koreassa arvostettuja. Huomasin myös, että hyvää suklaata ei juuri ole saatavilla, joten Fazerin chocot kannattaa pakkaa myös mukaan matkalle lähtiessä. Otin myös lakua suomesta reppuuni lahjaksi annettavaksi mutta lahjan saajalta makua kysyttäessä vastaus oli kohteliaasti ”maistuu erityiseltä”.  Myös korealaiset haluavat antaa lahjan vieraalle, joista ovat pitäneet. Saimmekin Leen isältä rahasetelit kiitokseksi kyläilystä. Tämä on kuulemma perinteinen tapa: vanhempi antaa nuoremmalle rahaa lahjaksi.


Kyläilyn kruunasi isältä saamani itse kasvatettu kurkku. Lee oli kertonut kuuluisasta viidestä lautasellisesta lisukekurkkua, jotka tilasimme Riinan kanssa

Leen kotikatu

Jotta päivästä tulisi vieläkin unohtumattomampi, suuntasimme aitoon korealaiseen karaokeen. Tätä elämystä olinkin odottanut koko matkan ajan! Karaoke eroaa radikaalisti suomalaisesta sen vuoksi, että porukka saa oman karaokekopin omakseen. Huoneessa on pöytä ja musiikkivehkeet aina diskopalloa ja ilmastointia myöten. Aikaa ostetaan aina 3 tuntia kerrallaan ja ruoat ja juomat tilataan puhelimella. Tämä on aivan loistava konsepti, koska kaikki pääsevät hoilottamaan sydämensä kyllyydestä eikä esiintymispaineita ole tutussa porukassa. Koska porukka lisääntyi yön aikana, otimme Riinan iloksi vielä kolme tuntia lisäaikaa.

Karaoken säännöt:
 
1. Valitse koppi

2. Aseta mikkeihin suojukset

3. Valitse ryyppylaji ja sen määrä sekä ruokapuoli

4. Valitse biisi ja näpyttele se laitteeseen

5. Hoilota koko yö

Whoppaa Gangnam style


Yllä pieni taidonnäyte..


Kotiinlähdön aika

Nykyajan liikennemerkki

Yöpurtavaa

Toiseksi viimeisenä iltana kävimme vielä katsastamassa N’Soul tornin, joka jöpöttää Namsan-vuoren huipulla. Tornin juurelle pääsee joko hiihtohissillä taikka jalkapatikalla. Sitä ennen kävimme kuitenkin syömässä italialaisessa ravintolassa.


Mozzarella salaattia

Herrasväki

Hienostunein ottein

Torni on 236.7 metriä korkea ja huipuilta näkee kaupungin talitintin perspektiivistä.

Maisema tornista käsin

Kaupunki, joka ei nuku

Kiitos, Thank You!


Laura