perjantai 17. marraskuuta 2017

Montenegro (osa 1)

Terveisiä jyrkän penkereen reunalta

Sveti Stefanin ikoninen ja jokaisessa Montenegron matkailumainoksessa esiintyvä ökyluxussaari. Tavallisen Jampan on turha pyrkiä saarelle sillä sinne pääsevät vain kuninkaalliset, maailmantähdet sekä muut miljonäärit. Rahvas voi ihastella saarta vastarannalta halvoissa bermudoissaan ja rantarolexeissaan

Tämän kesän kenoarvonnassa matkakohteeksemme valikoitui entisen Jugoslavian helmi eli Montenegro. Olimme lukeneet ja kuulleet maasta paljon hyvää, joten ajattelimme sen olevan huomattavasti uniikimpi, vähäturistisempi sekä halvempi kuin naapurimaansa Kroatian. Lisäksi Montenegrossa voi maksaa näppärästi euroilla ostoksensa.


Possuvaroitus

Montenegro on siitä kompakti ja kätevä maa vaihtelunhaluiselle, että alle tunnissa vuorilta pääsee moottoriajoneuvolla tiukkojen mutkien kautta rannalle (riippuliitimellä vartissa). Jos vuokraa auton, on koko maa kierretty parissa viikossa viimeistä kolkkaa myöten. Korkeussuhteet ovat myös omaa luokkaansa; yli kilometrin korkeudesta voi ihailla turkoosia merimaisemaa. Ajattelimme aluksi kiertää myös naapurimaat Serbian ja Bosnia-Herzegovinaan mutta huomasimme sen täysin poissuljetuksi vaihtoehdoksi, koska aina autoon istuessamme takapenkiltä alkoi kuulua viimeistään vartin jälkeen ”Onko vielä pitkä matka ja milloin ollaan perillä?”


Montenegrossa on todella jylhän kauniit maisemat

Montenegroon tehdään pakettimatkoja mutta sinne voi myös helposti järjestää omatoimimatkan. Lensimme Dubrovnikin kentälle, joka on aivan rajan tuntumassa. Lähdimme köröttelemään henkselit paukkuen kohti maiden välistä rajaa, jonne saavuimme nopeasti. Jonotimme rajatarkastukseen puolisen tuntia ja olimme tyytyväisiä lyhyeen odotusaikaan. Pari kilometriä ajettuamme juutahdimme kuitenkin jonoon, joka näytti sangen pitkältä. Nousin autosta ja lähdin kävelemään katsoen minne asti jono vie. Noin kilometrin jono päättyi toiselle raja-asemalle eli olimme siis ei-kenenkään-maalla, joka on valtioiden rajojen välissä. Rajatarkastus Montenegron puolelle oli siis vielä suoritettavana. Emme olleet osanneet varautua eväillä emmekä juomilla jonotukseen, joten hikikarpalot kihahtivat otsalle ja itkunpyrskähdykset olivat pilata onnellisten matkalaisten riehakasta lomatunnelmaa. Jonotus kesti parisen tuntia, joka ei ollut loppujen lopuksi kovin pitkä aika. Mainittakoon, että takaisin saapuessamme jonot Montenegron suuntaan molemmille tarkastusasemille näyttivät lähempänä vuorokausien kuin tuntien mittaisilta ja jatkuivat kilometritolkulla. Erikoista jontusalueilla oli se, ettei mitään suuhun pantavaa ollut myynnissä. Luulisi bisnesten kannattavan varsinkin kesäisin. Päästyämme Montenegron puolelle pysähdyimme ensimmäiselle huoltoasemalle ja tankkasimme evästä itsellemme.


Jonottaminen rajalla on kohtalaisen tylsää puuhaa ja vielä karmeampaa ja traumaattisempaa siitä tekee se, kun huomaat valinneesi tietenkin sen hitaimman jonon ja sinuun jälkeesi viereiselle kaistalle kurvannut Nissan on edennyt huomattavasti sinua joutuisammin ja näkyy olevan jo kaukana edellä

Heinäkuiset autoruuhkat saattoivat yllättää missä ja milloin vain

Pääsimme viimein perille alle parissa tunnissa Budvaan, joka lienee suosituin Montenegron rantakohteista. Majoituimme halpaan muutamakerroksiseen majataloon, joita alueella on pilvin pimein. Jos haluaa hotellin uima-altaineen, saa lantteja pulittaa rutkasti enemmän. Illalla lähdimme käppäilemään kohti rantakatua. Yllätys olikin melkoinen, kun huomasimme saapuvamme tismalleen samanlaiseen paikkaan kun ikimuistoinen Bulgaria. Krääsäkojut pullistelivat, hammondit muusikkoineen syytivät ilmoille ikiaikaisia pop-hittejä ja nakkikiskat kärysivät. Itäeurooppalaiset turistit maleksivat pitkin rantakatua, joka johtaa miniatyyriseen venetsian aikaiseen vanhaan kaupunkiin. Muurein ympäröity vanhakaupunki tuhoutui maanjäristyksessä vuonna 1979 mutta se on entisöity uudelleen turistien iloksi ehkä vähän turhankin siistiksi ja kiiltäväksi. Rantakadulla oli huvittelua kaikenikäisille baareista, ravintoloista ja discoista aina pikku tivoleihin ja huvipuistoihin. Viisi-vuotias oli hurmoksensa huipussaan, joten hyvä näin. Muutenkin pölähdimme paikalle juuri hurjimpaan turistisesonkiin. Päivisin rannat pullistelivat ihmisiä ja sekaan sai hivuttautua sivuttain sipsuttamalla.


Rantakadun eksotiikkaa

Rantaravintolat eivät olleet kovin edukkaita ja niiden hinta-laatusuhde kohtasi vain noin joka toinen kerta. Viini oli useimmiten härskin makuista mutta tilannetta lohdutti rantakadulla 10 metrin välein seisovat jääkaapit mistä sai hyvää ja halpaa olutta.


Rannat ovat Budvassa kivisiä ja mukaan onkin syytä pakat jonkinlainen kelluva vesirollaattori tai vaihtoehtoisesti paikan päältä voi ostaa uimakengät

Iloinen simmaaja

Koira pyrkii lisäämään rusketusta talven jälkeiseen kalpeaan karvastoonsa

Tuulan ja Jorman terveiset majatalostamme

Todistimme myös seuraavaa kohtalontäyteistä episodia. Meri myrskysi pärskien vettä useiden metrien korkeuteen mutta Seppo oli päättänyt käydä pulahtamassa pienen päivälenkuran.


"Hei, tuu pois sieltä!" "Ai mitä, miks? Aattelin käydä vetämäs pienen rundin rinulia"

"Hei kohta sulle käy huonosti!" "Annas ku mä näytän sulle poika miten vedetään pari nopeeta vetoa niin ettei ehdi edes kalja väljähtyä. Venaa, laitan vaan lasit päähän..."

"...?"

Vuokrasimme yhtenä päivänä polkuveneen ja päätimme polkaista edessä siintävälle "Hawaii"-nimiselle saarelle, minne tehdään retkiä satamasta. Saari osoittautui tylsäksi ja lähdimme samantien takaisin huomatessamme tuulen voimistuvan. Jouduimme aikamoiseen merihätään sillä tuuli yltyi todella navakaksi ja veneen ohjainkaan ei toiminut kovin hyvin. Poljimme henkemme edestä ja pääsimme lopulta takaisin elävinä.


Veneemme

Adrianmeren vesi on todella kirkasta

Jalat hapoilla

Pikkukisuli

Kotor on alle tunnin ajomatkan päästä Budvasta pohjoiseen.  Kotorinlahti ja sen vanhakaupunki ovat Unescon maailmaperintölistalla, eikä syyttä suotta.  Kotorinlahti koostuu neljästä pienemmästä lahdesta, jotka yhdistyvä toisiinsa salmilla. Lahtia ympäröi joka suunnasta jyrkät vuorenrinteet ja pienet vanhat kylät ja kaupungit. Tiet kulkevat aivan veden vieressä, ja vaikka uimapaikat ovat vain pieniä kaistaleita autotien vieressä, niissä kylpee runsaasti porukkaa.


Kotorinlahdella pysähtyvät suuret risteilyalukset

Kävimme Kotorissa muutamaankin otteeseen. Ensimmäisellä kerralla paahtava kuumuus käännytti meidät keskipäivällä hehkuviltä kujilta takaisin auton ilmastoinnin heleään hurinaan. Toisella kerralla saavuimme paikalle lähellä auringonlaskua, kun ilma alkoi jo viiletä.


Suurten risteilijöiden lisäksi satamassa kellui useita luxushuvijahteja, joiden elämää köyhä sai estoitta seurailla rannalta

Kaupunki nykyisellään on keskiajalta (1300-1500-luvulta) ja varsin hyvin säilynyt . Sen muurit on rakennettu ja vallihauta kaivettu jo 500-luvulla suojaamaan mereltä saapuvia hyökkääjiä vastaan. Toista puolta kaupungista suojaa jyrkkä vuorenrinne. Vanhoilla kujilla viihtyvät kissat sun muut hiiviskelijät. Muurit kätkevät sisäänsä tätänykyä baareja, ravintoloita, kahviloita ja matkamuistomyymälöitä. Turisteja kuumilla kujilla vaeltaa heinäkuussa ruuhkaksi asti. Illalla kun suurimmat massat ovat kaikonneet, pääsee tunnelma enemmän oikeuksiinsa ja kujia maleksimalla voi tuntea olevansa satoja vuosia ajassa taaksepäin.


Kotorin Gamla Stadista löytyy...

Meheviä poskia...

Puhdasta pyykkiä...

Tuijottavia kissoja..

Krokotiileja kuhiseva vallihauta...

Kissan ruuan tähteet...

Venetsialaisia naamareita...

Hämäriä kujia...

Ja keskustori

Kuuman rantailmaston näännyttäminä päätimme piipahtaa hengittelemässä raikasta vuoristoilmaa muutamaankin otteeseen läheisille kumpareille. Budvaa lähinnä on Lovćenin kansallispuisto, jonne karauttaa muutamassa tunnissa autolla. Korkein vuori nousee 1749 metrin korkeuteen ja toiseksi korkeimmalla vuorella on vetonaulana montenegrolaisruhtinaan Petar II Petrovic-Njegosille rakennettu mausoleumi. Miekkonen ehti kuolla (v. 1851) yli sata vuotta ennen viimeisen leposijansa valmistumista (v. 1974) mutta hänen maalliset jäännöksensä siirrettiin mausoleumiin ja kukkulan kunigas sai arvoisensa näköalapaikan, josta voi tähyillä Kotorinlahden yli kohti ikuisuutta.


Matkalla piti varoa lehmiä

Takana pilkistää Kotorinlahti. Mausoleum valmistui 1974 

Retkikunta

Skorpioni

Nuusku sai uuden kesähatun

Tie oli niin serpenttiinistä, että vain vappusima ja ilmapallot puuttuivat

Kävimme myös kiipeilypuistossa.


Vaatii keskittymistä

Tasapainoilua

Tarzanin inkarnaatio

Jännitti aika paljon. Radat olivat todella korkealla ja latvukseen ei halunnut jäädä avuttomana killumaan

Loppuliuku

Maalaismaisemaa

Kotorinlahti


torstai 20. heinäkuuta 2017

Goa, Intia

110 kuvaa Goalta

Mausteita

Kun suomessakin nyt jo aurinko on alkanut näyttäytymään hetkittäin räntäpilven takaa, on hyvä aika istahtaa hetkeksi ja muistella mennyttä talvilomaa. Aiemmin pitkän harmaan ja kolean kevään aikana se olisi tuntunut liian kivuliaalta mutta nyt kesälomalla voi jo huokaista hieman helpotuksesta ja palata lempeän lämpöisiin tunnelmiin. Kuvamatkamme vie meidät paikkaan, joka on vielä tämän maailman kolkassa niitä harvoja mestoja, missä lait ja järjestyssäännöt ovat vain näennäisiä rustauksia paperilla. Ne voikin lähinnä rutistaa ja heittää lehmille, jotka ne kuitenkin ensinälkäänsä ahnaasti popsivat. Toisin sanoen Goa on yhtä kuin Villi Länsi. Meininki on lisäksi rentoa, boheemia,  ja huoletonta.


Anjunan rantaa. Majotuimme Anjunaan, joka on Pohjois-Goalla

Lepotuolit odottavat kellistyjää

Goa on helpointa osaa Intiaa ja aika länsimaalaistunut. Siksi ensimmäistä kertaa Intiaan reissaavan kannattaa aloittaa Goalta ja laajentaa sen jälkeen autenttisimpiin kulttuurikohteisiin kuten pyhiin kaupunkeihin tai sadhujen pimeisiin luoliin. Jos mahdollista, megaylikansoittettuihin suurkaupunkeihin kuten Delhiin ja Mumbaihinkin kannattaa joskus pistäytyä sillä se antaaa perspektiiviä omaan elämään. Ihmismäärä niissä on uskomaton ja slummit aivan käsittämättömiä länkkärihyvinvointiin tottuneelle.


Pyhä märehtiminen käynnissä. Ei saa häiritä

Goalla on paljon hienohiekkaisia rantoja, rantabaareja, hyvät shoppailukojut ja huikeita psykebileitä. Matkaajan siis kannattaakin pakata mukaan simmarit päiväksi, ja parhaat steppikengät ja ykköshepeneet illan rientoihin. Hintataso on yleisesti huokea ja tinkiä saa varsinkin markkinoilla. Ruokakaupasta saa lähes samaa sapuskaa kun K-marketistakin, vaikkakin tuontitavaran hinta on järkyttävän kallista ja jopa reilusti kalliimpaa kuin Suomessa. Paputölkistä saakin pulittaa kahdeksantoista markkaa ja viinipullostakin paikallisen päivän palkan. Sitä vastoin kotimaiset vihannekset, riisit, linssit ja maitotuotteet ovat hyvin halpoja. Paikallinen ruoka ravintoloissa on kasvispainotteista ja huippuhyvää.


Vesipeto fiilistelee ja irroittelee aalloilla

Varis tarkkailee rannan menoa


Huikkatauko

Kantis rantabaarimme

Lehmärallia rannalla

Intialainen kuuluisuus

Auringonlasku kantis-baarista katsottuna

Pikku Vagatorin rantsua

Simo sai selkäkarvoituksen trimmauksen ikivanhalla lankatekniikalla

Taiteilija työssään

Anjunan kämppämme valvontakamerasta käsin. Vuokrasimme asunnon englantilaiselta vanhalta rouvalta, joka asuu Goalla ympäri vuoden

Huoneistomme katoilla möllötteli paljon puluja..

...ja naapurikatolla yksi koira

Asuntomme oli tilava, valoisa ja siisti sekä Intian mittapuulla hyvin varusteltu ja hieno. Ilmastointikin löytyi vaikkakin se räki alakerran venäläiskommuuniin pienen lammen verran vettä ja simo joutui virittelemään letkujen suuntaa uudelleen. Muutenkin intialainen tekniikka hajoili, kuten kattotuuletin, joka vaan väsyi kaikkeen ja jäi eläkkeelle. Pyykkikoneena oli vanha pulsaattori, jonka vedet ohjattiin neljännen kerroksen parvekkelta alas pihakivetykselle. Uima-allas löytyi mutta vesi oli aika kylmää ja intialaisten lomamiesporukoiden juhlien jäljiltä sinne ei hetkeen viitsinyt mennä, ennen kuin allaspoika oli desinfioinut altaan muutamaan otteeseen. Puolessa välissä oleskeluamme muurahaiset tekivät vallankaappauksen keittiössä, jonka jälkeen mikään ruoka-aine ei ollut enää turvassa. Ne jyrsivät kaikki kolminkertaisestikin muoviin ja pahviin käärityt ruokapakkaukset rikki, temmelsivät hurmoksessa kauraryyneissä sekä juhlivat voittoansa induktioliesien alla. Jouduimme vastoin vakaumustamme toteuttamaan joukkomurhan joka päivä mutta muurahaisarmeija ei antautunut vaan meidän piti lopulta nostaa valkoinen lippu ylös ja pakata kaikki ruoka jääkaappiin.


Leevi itse rakentamassaan majassa

Luonto-ohjelma pyöri jatkuvasti parvekkeen edessä olevissa puissa. Raidalliset oravat kipittelivät edes takaisin sellaisella vauhdilla, ettei heilahtamatonta kurrea saanut kuvaan ikuistettua

Partsin edessä kasvoi myös jättikokoinen hedelmäpuu, jonka antimia papukaijat kävivät herkuttelemassa päivisin. Auringonlaskun aikaan taas jättiläislepakot saapuivat mussuttamaan meheviä hedelmiä. Niiden siipien kärkiväli oli puolisen metriä leveä ja ne saapuivat hämärän aikaan joukolla ohjusten lailla lentäen. Puuhun saapuessaan ne tarrautuivat hedelmään, heittivät voltin ja jäivät roikumaan pää alaspäin. Noin tunnin päästä esitys oli ohi ja lepakot lähtivät kotiinsa

Tämän rennon letkeän apinan bongattuamme totesimme, ettei parvekkeen ovia ehkä kannata jättää auki


Asunnon uima-allas

Kalan perspektiivistä



Leeviä ei veden lämpötila häirinnyt. Kuvassa mojova ilmalento

Vuokranantajalla oli kattava kirjasto

Vuohi on juuri ajanut intialaisen ajokortin ja odottelee innokkaasti kyytiläistä

Lehmän treffipalsta. Lehmä on hindulaisuudessa pyhä eläin, yltäkylläisyyden ja hedelmällisyyden symboli. Useimmat hindut yhdistävät lehmän Äiti maahan. Lehmä ei ole varsinaisesti palvonnan kohde, mutta sitä kohdellaan kunnioittavasti ja sen lihaa ei syödä ollenkaan

Lepotuoleja

Goa on tunnettu hippien paratiisina ja joogaajien mekkana. Molempia löytyykin vielä vaikka turistimassat ovat vallanneet isoimmat rannat. Näille meluisille ja ruuhkautuville hotellirannoilla ei kannatakkaan lähteä tunkeilemaan ja ämpyilemään vaan reissuesan on parasta suunnata kulkunsa kukkulan toiselle puolelle pohjoiseen päin aina Anjunaan asti ja siitä eteenpäin rauhallisemmille vesille.


Kaikki elävät olennot nauttivat rantaelämästä sulassa sovussa

Pikku Vagatorin rantakivet ja eksynyt suomalainen kalalokki

Iloa rannalla

Leevi nappaa viimeiset säteet talteen ja taskuun kotiin vietäväksi

Kaskenpolttoa









Haukat kärkkyivät apajilla odottaen tulen ja kuumuuden vuoksi maasta ylösnousevia ötököitä ja matoja

Ötökän mulkaisu

Perusmopoilua

Chaporan kalastusaluksia

Biitsimies

Rantabaarin letkeä meno

Sirkusperhe esiintyy

Ilta laskeutuu

Anjunan joka keskiviikkoiset päivämarkkinat ovat iso tapahtuma

Hattaranmyyjä

Riippuvia koristeita

Rummutuksen tahtiin esiintyvä pyhä lehmä...

...ja hänen kollegansa...

...sekä lehmän oma mielipide miljoonatta kertaa turisteille esitetystä samasta showsta

Pikkutyttö oli tietenkin värvätty hakemaan rahat esiintymisestä

Puuveistoksia

Curryt ja muut masalat

Odotettu jädekärry

Mehujää värjäsi kielen

Auringonlasku rannalla

German Bakeryn keskiviikkoinen konsertti markkinapäivän jälkeen

Leevin 5v synttärit Anjunan rannalla

Ilta laskeutuu kansainvälisille juhlavieraille

Batman oli myös kutsuttu

Paikan tarjoilijat

Joulupuu koristeltiin jouluaattona ja jätettiin partsille sillä ajatuksella, että jos vaikka pukki ehtisi tipauttaa pari lahjaa puun alle

Sitten lähdettiin iltamarkkinoille

Värikästä mekkoa myyvä miekkonen

Mies ihmettelee saippuakuplakauppiasta

Tärkeä pointti

Markkinatunnelmaa

Ja olihan se pukki jättäny pari pakettia parvekkeelle

Hyvää Joulua!

Arambolin ranta pohjoisemmassa

Kalastuspaatti

Auringonlasku

Kookoskauppias




Yksi huikka riitti

Syötävän kookoksen perkaus..

...Ja pilkkominen

Ala-Pepsodent-hymy

"Goan arkki" -nimisessä ravintolassa oli hyvät kiipeilytelineet

Herrainkerho kokoontuu jälleen Tarzan-baarissa

Osa sammuu

Meditaatio...

...Ja jo pidemmälle valaistumisessa edennen pyhän herrasväen jumalalliset kelailut

Väriharmoniaa

Nämä karvaiset rantahauva-hauvelssonit ovat aina yhtä ihania

Hiekkatassu

Sudenkorento tuli osingoille limupullosta

Monsieur

Mies ja hänen kunnianhimoinen rakennusurakkansa (lapsensa luovutti jo hyvissä ajoin)

Tässä tämä huikea intialainen hiekkalinna-arkkitehtuuri lähempää tarkasteltuna. Vapise Taj Mahal!

Tyttö Arambolin rannalla

Isin tyylitietoinen saksalainen hovikampaaja ja uusi muodikas tirolilainen vesitukka.

Kävimme yhtenä päivänä ylihintaisessa vesipuistossa, missä vesi oli niin samean likaista aikuisten altaassa, ettei varpaitansa uskaltanut kastaa spitaalin pelossa

Onneksi lastenaltaan vesi oli kirkasta ja Leevi pääsi pulikoimaan

Appelsiinimehun tiristelyä

Laura opettelee ajamaan skootteria

Sinne katosi kukkuloille

Hyvin meni ja kyytiläinenkin oli tyytyväinen vauhtiin

Tämä kaveri asusteli meillä...

...Kuten ilmeisesti tämäkin "kaveri"

Tämäkin yritti käydä taloksi. Eräänä päivänä kissa Mau saapui kylään ja käppäili ympäri kämppää aivan kuin olisi aina asunut siellä

Juomapuoli laitettiin kuntoon

Ja sitten pääsi mirri pötköttelemään. Valitsi pehmeimmän paikan aivan muina kissoina



Kaverukset nukkuivat yhdessä tirsat

Delhin öiset kadut

Delhissä oli ulkona noin +12 astetta ja sisällä saman verran. Kyllä paleli rantalomailun jälkeen

Öinen liikenne

Liikenteen valoja

Autoruuhka

Saimme kuljetuksen Delhin lentokentällä

Perillä Helsinki-Vantaalla

Lämmin iltamuisto